tiistai 10. heinäkuuta 2012

Lappeenranta / Pappilansalmen lossi

Pappilansalmen lossi. Luonnonvoimat valtaavat alueen
Tänään vuorossa kohde, mikä ei ole nähtävyys eikä myöskään historiallinen kohde. Silti sen vaikutus Willimiehen ja muidenkin lappeenrantalaisten elämään oli merkittävä. Nyt Pappilansalmen lossista ei ole jäljellä kuin ajan kultaamat muistot.
Kauan aikaa sitten 1970-luvulla, kun olin nuori pojankossi, tämä lossi kuljetti meitä päivittäin Kaukaalta Kotasaaren ja Hyötiön uimarannoille. Kyyti oli taattu mihin kellonaikaan tahansa ja usein lossikuski päästi meidät ohjaamoonkin tutustumaan lossin hallintalaitteisiin. Sainpa ainakin yhden kerran jopa ajaa lossia! On mahtanut olla naama näkkärillä…
Monta kertaa paluumatkalla matka-aika venyi pitkäksi, koska salmen läpi kuljetettiin tukkilauttoja vieressä sijaitsevalle Kaukaan tehtaille. Joskus tukkijatat olivat todella pitkiä ja lossille kerkesi muodostua tuntien mittainen jono autoille, mutta fillarilla oltiin aina ensimmäisessä lähtevässä lossissa. Jotain hyötyä fillaristakin.
Ensimmäiset muistoni Pappilansalmen lossista ovat kaiketi 1960-luvun lopusta, jolloin paikalla oli lossi mihin mahtui vain muutama auto. Minkäänlaisia porttejakaan ei ollut, vaan rautakettinki viritettiin poikittain lossin päihin. Tästä lossista voit katsoa kuvan täältä. Tämän jälkeen paikalle tuotiin uusi isompi lossi ja lopulta liikenteen kasvettua myös toinen ruuhkia purkamaan. Noina hyvinä aikoina 1970- ja 1980-luvuilla lossi oli Suomen vilkasliikenteisin lossi, kuinkas muuten!
20 vuotta ilman käyttöä...ja sen kyllä huomaa
Nyt lossit ovat vain muisto, koska ne korvattiin vuonna 1989 käyttöönotetulla Luukkaansalmen sillalla ja vanha lossipaikka on jätetty luonnon armoille. Patotie, jota pitkin lossille kuljettiin, on ajoittain kesällä vihreä vanhan asfaltin alta työntyvästä heinästä ja Saimaa syö patotien seiniä. Saa nähdä kauanko vanhasta lossipaikasta on mitään jäljellä? Tien kaiteet ovat jo kaatuneet ja aallot syöneet tietä kapeammaksi. En kyllä pahastuisi, vaikka tällä paikalla vielä joskus kulkisi lossi. No onneksi ainakaan muistoja ei kukaan voi viedä pois!

4 kommenttia:

  1. Oi, oi mitä nostalgiaa! Tuolla sitä on saanut jonottaa kesän jos toisenkin 70-80-luvuilla! Ukillani ja mummollani oli nimittäin mökki lähellä Sudensalmea (onhan se mökki vieläkin pystyssä, enon omistuksessa nykyään) ja mistäpä muusta sinne mentiin kuin tuosta lossilla yli. Kioskilla kävi kyllä kauppa, kun tukkilautta lipui ja lipui hitaasti ohi...

    Silta kyllä nopeutti mökkimatkaa, mutta se jännitysmomentti jäi ikuisiksi ajoiksi pois, kun mutkan takaa tietä pitkin kurvatessa ei tiennyt ehtiikö mukaan vai joko lossi juuri pisti puomit alas. Kiva, kun laitoit tämän tarinan!

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
  2. lapsuusmaisemia lisää :)...jep, lossilla on tullut monta kertaa matkattua kotasaareen uimaan tai auttamaan iskää ja äiskää matonpesussa :)....tosin uiminen oli silloin se hauskempi juttu ehdottomasti!

    harmi, kun tuo pappilansalmen lossi on jo vain muisto, oli siinä todellakin oma jännityksensä, kun pyörällä yritti luikerrella autojen joukossa...miulla on sellainen muistikuva, että kaukaan puoleisessa päässä olis ollut jätskikioski?...vai olenko ihan erehtynyt???

    Tiina

    VastaaPoista
  3. Tiina

    Kyllähän siellä oli pieni keltainen kioski, mistä sai jäätelöä ja jotain muutakin...silloin aikoinaan!

    VastaaPoista
  4. Lossijonossa vaihdettiin vapaalle, työt jäi kaupunkiin ja mentiin maalle.
    80-luvun lopulla juhannuksena venatiin kolme-neljä lossin reissua, mitenköhän monta aiemman pienemmän lossin aikaan?

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita